Oletko koskaan yllättänyt itseäsi selailemasta hoitoalan työpaikkailmoituksia ja havahtunut, että taas minä teen tätä?

Olet ollut siinä paljon paremmassa työpaikassa joitakin kuukausia ja jo nyt tuntuu siltä, että voisi vaihtaa maisemaa. Tunnet vähän syyllisyyttä ja päätät tsempata vielä työkavereiden vuoksi, ehkä vähän myös itsesikin. Kuluu pari päivää ja taas napautat avoimet työpaikat auki ja huokaat.

Puolisosi, joka on seurannut tuskailuasi jo pidemmän aikaa tuumaa taas, että miksi sä et vaan ala yrittäjäksi ja tekisi tuota vaan itsellesi?

Niin, miksi et?

Pitäisikö vain ryhtyä yrittäjäksi?

Päiväni murmelina

Moni hoitoalan ammattilainen tietää, miltä tuntuu, kun työ alkaa kuormittamaan. On ihan tutkittu juttu, että ihminen jaksaa raskasta ja kuormittavaakin työtä silloin, kun hän tuntee työn omakseen ja oman panoksen merkitykselliseksi koko työyhteisölle. Tilanne muuttuu nopeasti, kun joudut miettimään, mikä minun paikkani tässä työyhteisössä on ja mitä minulta odotetaan.

Onhan se ihan selvää.

Tulet uutena ihmisenä työtehtävään ja pian jo koetkin, ettet sovi tehtäviisi jos nyt ylipäätään tiedät, mitä ne ovat. Huomaat, että et ole päässyt eroon kiireestä ja siitä tunteesta, ettet ole saanut mitään aikaiseksi työvuoron päätteeksi. Olet vain juossut paikasta toiseen. Asiakkaita on liikaa ja henkilökuntaa liian vähän. Aamuvuoron päätteeksi sinua on jo pyydetty jäämään iltaan ja pari kertaa olet suostunutkin koska tiedät tilanteen.

Ymmärrät hiljaa mielessäsi, että tätä ei voi jatkua kovin kauaa.

Huomaat, että kahvipöydän ääressä mieleesi jää entistä enemmän kriittisiä äänenpainoja. Alat tahtomattasi kiinnittää huomiota pieniin asioihin. Sellaisiin heikkoihin signaaleihin, jotka kertovat sinulle, että kaikki ei ole nyt niin kuin pitää. Illuusio siitä uudesta, paremmasta työpaikasta alkaa pikkuhiljaa murenemaan.

Tästä käynnistyy oravanpyörä, jonka moni hoitoalan osaaja tuntee liiankin hyvin.

Ensimmäisenä siirrytään säästöliekille, eli tehdään vain se oma työ ja se riittää. Päätetään keskustella työn pienistä viilauksista esimiehen kanssa mutta vaikka asia otetaan puheeksi, viesti ei tunnu menevän perille. Vain vähän muuttuu käytännön työssä.

Kahvipöydän ääressä ymmärrät nopeasti, mitä kuppikunnalla tarkoitetaan. Joudut oikeasti pohtimaan, lähdenkö tuohon mukaan vai pidänkö huolen vain omista asioistani?

Mitä itsenäisempi ihminen, sitä vähemmän kiinnostaa osallistua työpaikan kireän ilmapiirin omaehtoiseen rakentamiseen.

Itse asiassa varsin moni alan osaaja ei koe edes tarpeelliseksi lähteä syyttämään ketään. Resurssit ovat niukat, se tiedetään. Osaajia on liian vähän, sekin on selvää. Jäljelle jää vain vallitseva asioiden tila. Monisyinen ongelma, johon ei ole yksinkertaista ratkaisua. Sinun kohdallasi tämä kuitenkin tarkoittaa, että voit kirjaimellisesti tuntea työurasi polkevan paikoillaan, etkä tiedä miten pääsisit eteenpäin.

Niinpä huokaat ja alat taas selaamaan avoinna olevia työpaikkoja.

Miksi sä et vain perusta sitä omaa yritystä?

Tämän klassisen kysymyksen on varmaan kaikki hoitotyön todelliset osaajat kuulleet kerta toisensa jälkeen. Tyypillisesti tällainen viisaus tulee puolisolta tai joltakin oikein läheiseltä tuttavalta. Henkilöltä, joka ei oikein tunnu näkevän asiassa muuta, kuin suuren mahdollisuuden ja valtavan potentiaalin.

Keskitytäänpä kuitenkin hetkeksi siihen, mitä he oikeasti näkevät.

Ihmiset, jotka tuntevat sinut, näkevät sinut oman alasi todellisena osaajana. Kenties heistä joku on pannut merkille tilanteen, jossa olet huomaamattasi hoitanut asioita määrätietoisella ja jämäkällä työotteella. Juuri sellaisella, mitä itsenäinen työ tekijältään edellyttää. Ehkä olet ratkaissut jonkin kärjistyneen tilanteen kaikkia tyydyttävällä tavalla puhumalla ja näyttämällä suuntaa, aivan kuten olet työssäsi tottunut tekemään. Kenties joku läheisistäsi on kokenut lähelläsi samanlaista turvaa, jonka tarjoat asiakkaillesi?

Näillä ihmisillä ei siis ole epäilystäkään, ettetkö juuri sinä voittaisi puolellesi asiakkaidesi luottamusta ja etteikö kuka tahansa tuen tarpeessa oleva, voisi saada sinulta tarvitsemaansa apua. He ovat kuulleet sinun puhuvan asiakaskohtaamisista ja näkevät, kuinka paljon sinä rakastat työtäsi ihmisten lähellä.

Me kaikki haluaisimme oman työmme tuntuvan samalta!

Kaikki, jotka sinulle yrittäjyydestä puhuvat, ovat varmasti nähneet alan työelämän haasteet. He näkevät sinussa ihmisen, jolla on kyky muuttaa asioita ja ehkä sinä olisit ihminen, jolla olisi taito luoda ympärilleen parempaa työelämää.

Se, mitä puolisosi ja muut läheisesi sinulle oikeasti sanovat on, että mitä jos käyttäisit työhösi kuluvan ajan itseäsi varten? Sinähän rakastat työtäsi. He uskovat ja näkevät sinussa ihmisen, joka luo muutosta ympärilleen. Miksi et johtaisi sellaista työympäristöä myös muita varten?

Mistä asiakkaat?

Kun keskustelemme yrittäjyydestä hoitoalan osaajien kanssa, on tämä usein se ensimmäinen meille esitetty kysymys. Mistä yritykseni saa asiakkaat?

Helppo vastaus on, että sieltä mistä työnantajasikin saa asiakkaita. Meistä jokainen tarvitsee apua ja tukea elämän jokaisessa käänteessä. Hoitoalan työ ei tule koskaan katoamaan yhteiskunnasta. Palveluiden tarjoajien kirjo on jo nyt suurta, mutta tulevaisuudessa kilpaillaan enenevässä määrin laadulla.

Siihen, mistä asiakkaat löytyvät, voisi myös vastata hieman hölmösti kysymyksillä.

Kerro, mitä sinä asiakkaillesi tarjoaisit? Minkä tyhjiön asiakkaidesi arjessa sinun palvelusi täyttää? Miten he löytäisivät sinut ja miten he ostaisivat sinulta?

Kun vastaukset näihin kysymyksiin ovat selvillä, on meidän helpompi löytää myös asiakkaita, jotka juuri näitä palveluita tarvitsisivat.

Hoitoalan yrittäjyys ei siten poikkea mistään muustakaan yrittäjyyden muodosta. Asiakkaan palvelutarve on kyettävä täyttämään, jolloin edellytykset luottamuksen syntymiselle ovat olemassa. Yksi tyytyväinen asiakas parhaimmillaan riittää.

Yksinkertaista, eikö totta?

Entä sitten lomat ja paljonko maksetaan palkkaa?

Jokaisella on omat elinkustannukset, jotka on kyettävä tuloilla kattamaan. Olemme myös hyvin tottuneita siihen, että työn vastakohtana on ansaittu vapaa-aika. Olemme siis jälleen olennaisten asioiden äärellä, joihin vastaaminen yrittäjyyden näkökulmasta ei olekaan niin yksiselitteistä.  

Yrittäjyyden vertaaminen palkkatyöhön on monessakin suhteessa ristiriitaista. Yrittäjänä sinä vastaat yrityksesi toiminnasta. Sinä olet se henkilö, joka viime kädessä varmistaa, että yrityksesi palvelu on kaikilta osin kunnossa. Itse asiassa sinä päätät, milloin yrityksesi on tehnyt tarpeeksi asioiden eteen.

Yrittäjänä päätät täysin myös omasta ajankäytöstäsi.

Mikäli yrittäjänä päätät jäädä sohvalle makaamaan, saat sinne aivan varmasti myös jäädäkin. Kukaan ei tule hakemaan sinua töihin. Tämän voit toki huoletta tehdä palkkatyössäkin samoin seurauksin. Jos taas päätät käyttää aikaasi yrityksesi toiminnan edistämiseen, ei tämä työ tule loppumaan sinulta koskaan.

Korvaus puolestaan määräytyy sen mukaan, miten yrityksesi onnistuu. Yrittäjänä sinä maksat itsellesi palkan ja yrityksesi menestys kertoo, paljonko voit itsellesi maksaa palkkaa. Onnistuneen yrittäjän palkka on varmasti moninkertainen, työntekijän palkkaan verrattuna.

Mitäs jos kaikki menee pieleen?

Tähän vastaus on hyvin yksinkertainen: Epäonnistuminen johtaa pahimmillaan yritystoiminnan päättymiseen. Yrityksen kaatumisesta voi jäädä omistajalleen taloudellisia vastuita, kuten esimerkiksi velkaa. Hoitoalan yrityksissä harvoin sitoutuu rahaa esimerkiksi suureen määrään tuotantomateriaalia, jonka myyminen kriisitilanteessa voisi osoittautua hankalaksi.

Tämä pienentää yrityksen rahantarvetta, jolloin myös taloudellinen riski on pienempi. Toisin sanoen, kotihoitoa tekevän yrityksen kustannukset ovat jo lähtökohtaisesti melko pienet ja yritystoiminnan epäonnistuessa kovin suuria velkoja itse liiketoiminnassa harvoin pääsee syntymään.

Toki jos yrittäjä päättää käyttää yrityksen rahoja yli varojen, on sillä luonnollisesti todella ikäviä seurauksia. Tämäkin on muuten asia, joka koskee myös jokaista palkkatyötä tekevää.

Hoitoalan yritysten suurin kustannuserä erityisesti kotiin tuotettavissa palveluissa ovat henkilöstökulut ja sanotaankin, että yrityksen suurin pääoma tulee aamulla töihin ja lähtee työpäivän päätteeksi kotiin.

Yrityksen johtaminen hoitoalalla onkin paljolti riskien hallintaa, johon löytyy paljon hyviä työkaluja ja joiden käyttöä miltei kuka tahansa pystyy oppimaan.

Lisäksi on syytä muistaa, että yritystoiminta voi päättyä monesta muustakin syystä, kuin epäonnistumisesta. Se on kaikki osa yrittämistä – se on osa elämää.  

Onko nyt oikea aika aloittaa?

Tämä on yleensä se viimeinen kysymys, joka yrittäjäksi ryhtyvää mietityttää. Mikä on maailman talouden tilanne, ovatko suhdanteet nousussa vai laskussa ja millaisessa asennossa taivaankappaleet ovat nyt ja lähitulevaisuudessa?

Tätäkin kysymystä voisi lähestyä sitä kautta, että kuinka kauan olet valmis lykkäämään päätöstä ottaaksesi uuden suunnan työurallasi? Kuinka monta kierrosta olet vielä valmis kokeilemaan, löytääksesi sen unelmien työpaikan, jossa kaikki on toisin?

Yrittäjänä pohtisit ehkä sitä, kuinka paljon tämä jahkailu minulle maksaa ja minkä mahdollisuuden menetän, jos en tee asialle nyt jotain. Toisaalta saattaisit myös pohtia sitä, mitä hävittävää sinulla on. Hoitotyöhön pääsee aina takaisin ja jos sinne palaa toimittuaan yrittäjänä, on oma arvo työmarkkinoilla aivan toisenlainen, kuin työstä työhön vaihtavilla.

Kun käymme keskusteluita hoitoalan yrittäjyyttä pohtivien kanssa meiltä myös useasti kysytään, onko päätös yrittäjäksi ryhtymisestä tehtävä juuri nyt?

Tähän on ollut helppo lainata jo edesmennyttä urheilijasuuruutta ja todeta, että se on ihan up yours, milloin haluat alkaa tekemään asioille jotakin.